Sisaruksista Jesse on aina ollut selkeästi se, jota siunattiin syntymästään saakka rohkeudella ja ylenpalttisella sosiaalisuudella. Miehen tuntevat kuvailisivat häntä äänekkääksi, itsevarmaksi ja sellaiseksi tyypiksi, jonka seurassa on helppo viihtyä. Samat piirteet saattavat myös ärsyttää - varsinkin hieman vieraampia ihmisiä - sillä Jessen seurassa on vaikea saada puheenvuoroa, toisten mielestä itsevarmuus saa hänet vaikuttamaan ylimieliseltä ja koppavalta idiootilta. Uusiin ihmisiin tutustumisen helppous on paljon kiinni siitä, miten toinen osapuoli suhtautuu mauttomiin vitseihin ja pelleilyyn - vielä lähes kolmekymppisenäkin Jesse jaksaa yllättää teinipoikamaisella ajatusmaailmallaan, johon kuuluvat tissit, olut ja typerät päähänpistot. Etenkin miestä väkevämpää nautittuaan mies tuntuu taantuvan lapsen tasolle, juttujen taso laskee veren alkoholipitoisuuden noustessa, eikä Jesse ole lainkaan harvinainen näky tanssimassa pitkin pöytiä - vähintäänkin paidatta. Mielipiteitä jakavien luonteenpiirteidensä lisäksi Jesse tunnetaan ahkerana ja työhönsä vakavasti suhtautuvana miehenä, joka ei jätä mitään kesken ja pyrkii sen lisäksi tekemään työnsä moitteettomasti. Jesse ei ole koskaan karttanut työntekoa ja suurin kiitos siitä kuuluu varmasti kasvatukselle, sillä mies on selvästi perinyt korkean työmoraalinsa isältään. Kykenee hoitamaan ei-niin-mukavat askareet aivan yhtä huolellisesti kuin ne, joista todella pitää. Nykyinen ammatti tuntuu olevan jonkinlainen kutsumus, sillä Jesse on päättänyt jatkavansa ajoja vielä tulevaisuudessakin - kun kotitilalla on edessä sukupolvenvaihdos, ei mies ole ajatellut jatkaa Rodneyn ja Irenen aloittamaa työtä.

Perhe ja ystävät ovat aina olleet Jesselle tärkeitä, tietenkin myös korvaamattomia - ja hän myös kohtelee heitä sen mukaan. Tunteidenosoituksia tai ihailtavan epäitsekkäitä eleitä mieheltä on turha kuitenkaan odottaa, sillä ikiaikaiset luolamiesgeenit ovat istuttaneet hänen päähänsä ajatuksen siitä, ettei miesten kuulu herkistellä (humalaiset tunteidenosoitukset ovat asia erikseen). Jesse pyrkii olemaan luotettava, mutta rehellisesti sanoen hän ei onnistu siinä mainittavan hyvin - siskonsa tavoin Jesse on kova juoruamaan, useimmiten se tapahtuu niin luonnostaan ettei hän itse edes tajua jakaneensa salaisuudeksi tarkoitettua tietoa eteenpäin. Toinen Jesseä ja Jennaa yhdistävä piirre on ahkera liioittelu ja Jesse saa arkisistakin tapahtumista irti sellaista draamaa, että hänelle sopivin ammatti saattaisi löytyä saippuasarjojen käsikirjoittajana. Hieman naisellisista taipumuksistaan huolimatta Jesse ei nauti draamasta - varsinkaan, jos hän on osallisena. Muiden aiheuttamalla draamalla on tietysti aina oma viihdearvonsa ja Jesseä voisi väittää hieman vahingoniloiseksikin. Suurin osa miehen kohtaamista konflikteista muiden ihmisten kanssa on liittynyt jollain tapaa naisiin, sillä Jesse ei koskaan ole osoittanut erityisen suurta kiinnostusta sitoutumiseen. Täysi sika hän ei ole, mutta naiskauneudesta nauttiminen on rajoittunut yhteen iltaan ja muutamaan friends with benefits-säätöön, joista kaikki ovat päätyneet siihen, että Jesse on enemmän tai vähemmän hienovaraisesti osoittanut hurmaamilleen naisille ovea. Kukaan Jessen kohtaamista naisista ei ole tuntunut kolahtavan kovaa ja kunnolla, sillä hänen määritelmänsä unelmanaisen suhteen on lievästi ilmaistuna vaativa - suorastaan utopistinen. Vapauttaan rakastavana miehenä takertuminen ja suhteen muuttuminen vakavammaksi saa hänet nopeasti tolaltaan ja silloin ainoa luonnollinen reaktio on yrittää paeta... Ja mahdollisimman nopeasti. Jessestä ei saisi romantikkoa leipomallakaan, eikä hän yleisesti ottaen arvosta perinteisiä kynttiläillallisia tai omista kohteliaita käytöstapoja - ovien aukomisen sijaan Jesse on kuitenkin valmis availemaan rintaliivejä. Edes triplahakaset eivät aiheuta ongelmia, vaikka ne joutuisi avaamaan yhdellä kädellä.

Pohjimmiltaan rennolla ja huumorintajuisella miehellä on taatusti huonotkin puolensa, eikä Jesse ole tässäkään asiassa poikkeus. Liian moni tietää, miten herkkä ja lyhyt pinna hänellä on - ja mitä tapahtuu, kun se katkeaa. Tiettyyn pisteeseen saakka Jesse sietää ihmisiltä paljonkin, varsinkin ystäviltään. Vinoilun ja kritisoinnin mies kuittaa pitkään huumorilla, toiset asiat saavat hänet kiehumaan hetkessä. Etenkin päihtyneenä Jesse provosoituu helposti ja kun raja viimein ylittyy, ei miehen suuttumista voisi millään kuvata nurkassa mököttämiseksi ja mykkäkouluksi. Jesse vetää riidan kuin riidan tavalla tai toisella fyysiseksi - jos nyrkit eivät heilu, ainakin tavarat lentävät. Verbaalisesti Jesse ei ole mikään nokkeluuden ruumiillistuma, mutta niskakarvat nostattavia solvauksia kuulee aivan yhtälailla hänenkin suustaan. Ylikuumentuneiden tunteiden viilennyttyä Jesse leppyy nopeasti, eikä sovinnon tekeminen ja omien virheiden myöntäminen ole koskaan ollut hänelle ongelma. Suurin ongelma on selvästi se, että negatiivisten tunteiden käsittely on hänelle äärimmäisen hankalaa, eikä hän osaa kanavoida suuttumustaan oikein. Myös muut epämiellyttävät tuntemukset muuttuvat miehen päässä helposti sellaiseen muotoon, että ne hädintuskin muistuttavat siitä alkuperäisestä tunteesta, joka moisen reaktion aiheutti. Pelko, sekä sen aiheuttamat tunteet ja ajatukset muuttuvat nopeasti ärtymyksen kautta vihaksi - samoin inho, joidenkin tilanteiden tai tapahtumien aiheuttama vastenmielisyys.

Ulkonäön perusteella Jessestä olisi helppo luulla vaikka mitä - etenkin vanhempi ikäluokka taivastelee mielellään tatuointien määrää ja sitä, miten ne kirjaimellisesti leimaavat ihmisen tiettyyn yhteiskuntaluokkaan. Innostus tatuointeihin syntyi varmasti Rodneyn kautta, sillä mies on itsekin musteen peitossa, ei kuitenkaan niin perusteellisesti kuin Jesse. Ensimmäisen leimansa mies hankki 16-vuotiaana, isänsä luvalla ja sen jälkeen niitä on kertynyt niin monta, ettei hän muista niiden tarkkaa lukumäärää itsekään. Kaikilla miehen vartaloa koristavilla kuvilla ei ole syvällistä tarinaa takanaan, muutama on otettu kosteiden iltojen vaihtuessa yön sekaviksi pikkutunneiksi ja Jesse on ollut ystäviensä tatuointikokeiluiden uhrina useammin, kuin kerran. Varmasti mieleenpainuvin leima löytyy miehen pakarasta, johon on tatuoitu pinkillä kuorrutteella ja punaisilla sydämillä koristeltu cupcake - muistuttamaan siitä, että Jesselläkin on herkkä puolensa! Pituutta Jesselle on siunaantunut varsin miehekkäät 190 senttimetriä, ruumiinrakenteeltaan muistuttaa selkeästi enemmän ladonovia kuin kukkakeppiä. Fyysisesti Jesse on erittäin hyvässä kunnossa, eikä hän häpeile heittäytyä paidattomaksi - naisten kanssa lihaksikkaan kropan esittely on toiminut aina! Vaaleat hiuksensa Jesse on ajellut sivuilta lyhyiksi, pellavaisten kutriensa lisäksi hän on perinyt isältään myös kirkkaansiniset silmät.

Yksi huomiotaherättävimmistä piirteistä tatuointien lisäksi on parta, jota Jesse on rakkaudella ja huolenpidolla kasvattanut jo hyvän tovin. Töissä ollessaan parranajo unohtuisi joka tapauksessa, joten muuten suloisen poikamaisia piirteitään miehistääkseen Jesse aloitti parrankasvatusprojektin pitäen mielessä myös mahdollisen sesonkityön joulupukkina. Tyyliltään mies on rockhenkinen, vaatearsenaaliin kuuluvat tavallisimmin t-paidat, farkut, bikerbootsit ja nahkatakki. Jälkimmäisestä Jesse ei suostuisi luopumaan mistään hinnasta ja fetissinsä vuoksi takkeja on kertynyt kaapin perukoille useampikin, eri malleissa ja väreissä. Asusteita hän käyttää hillitysti, useimmin käytössä ovat pipo ja aurinkolasit, nekin vain silloin kun säät sallivat. Toisin kuin monet miehet, Jesse käyttää paljon aikaa shoppailuun - ja tekee sen myös mielellään. Vaikka hän on käytännöllinen ja huoleton pukeutuja, ei hän voisi kuvitellakaan suhtautuvansa ulkonäköönsä välinpitämättömästi. Vartalostaan Jessen ei tarvitse paljoakaan huolehtia, sillä fyysisesti raskaassa työssä kunto pysyy ennallaan. Silloin tällöin häntä saattaa nähdä lenkillä tai kuntosalilla, mutta mitenkään intohimoisesti hän ei urheiluun suhtaudu - penkkiurheilu on asia erikseen.

Tuore aviopari ei joutunut kauaa odottelemaan perheenlisäystä, sillä esikoinen ilmoitti olemassaolostaan vain muutama kuukausi papin aamenen jälkeen. Tracyn ja Rodneyn välit olivat räiskyvät ja ajoittain ongelmalliset, johtuen suurimmaksi osaksi kummankin suunnattomasta temperamentista ja periksiantamattomuudesta. Suhde oli vakaalla pohjalla, mutta etenkin Tracyn raskauden aikana pariskunta riiteli paljon ja sormukset lentelivät kerran, jos toisenkin. Pahimmat erimielisyydet johtuivat Rodneyn ajankäytöstä, sillä mies teki vielä tällöin rekkakuskin hommia ja saattoi viipyä työmatkoillaan muutamankin viikon kerrallaan. Tracyn mielipiteestä huolimatta Rodney jatkoi vanhan ammattinsa parissa, sillä olosuhteisiin nähden siitä maksettiin ihan mukavasti. Jessen syntymä marraskuussa 1985 muutti kuitenkin kaiken, sillä Rodney halusi olla mukana poikansa elämässä alusta alkaen - nähdä tämän ottavan ensimmäiset askeleensa tai sanovan ensimmäisen sanansa sen sijaan, että mies istuisi jonkun syrjäisän huoltoaseman baarissa kitkerän kahvin ja eltaantuneen voileivän ääressä. Tietenkään ammatinvaihto ei sujunut kivuttomasti, sillä pienestä Holdenvillestä ei tuntunut löytyvän lainkaan sellaista työtä, johon Rodneyn ammattitaito riittäisi. Sen vuoksi hän jatkoi töitä rekkakuskina aiottua pidempään, mutta ajoi lasteja vain lähialueille, mikä mahdollisti sen, ettei miehen tarvinnut enää viettää öitä poissa kotoa. Jessen lapsuus oli kaikin puolin normaali, pieni Holdenvillen kaupunki oli loistava kasvuympäristö vilkkaalle ja rohkealle lapselle, jonka kaitseminen kävi oikeasta työstä. Ystävät ja sukulaiset olisivat kuvailleet Roscoen pientä perhettä tasapainoiseksi ja onnelliseksi, mutta Tracyn ja Rodneyn keskinäiset riidat varjostivat perheen elämää. Siitä huolimatta aviopari pysyi yhdessä, vaikka erouhkailuja heitettiin ilmoille tämän tästä - Tracy uhkasi lähteä yhdessä Jessen kanssa, joskus nainen ryhtyi jo pakkaamaan tavaroitaan. Vahemmat pitivät huolen siitä, että he eivät yleensä tapelleet Jessen läsnäollessa, vaan ajoittivat erimielisyyksiensä selvittelyn myöhään iltaan, kun poika oli jo nukkumassa. Rodneylla oli suuria vaikeuksia ymmärtää Tracyn oikkuja, pelko naisen lähtemisestä Jesse mukanaan aiheutti miehelle stressiä ja se sai hänet hermostumaan entistäkin enemmän. Kumpikaan ei koskaan käyttänyt väkivaltaa, vaikka uhkauksia mustista silmistä ja katkenneista hampaista kuuli molempien huulilta. Ainaista tappelua elämä ei kuitenkaan ollut, vaan suurimman osan ajasta Tracy ja Rodney tulivat toimeen loistavasti - he kävivät keikoilla, kulkivat kaupassa käsi kädessä ja käyttäytyivät kuin vastanaineet.

Hieman ennen uuttavuotta, loppuvuodesta 1991 Tracy teki positiivisen raskaustestin lähes vuoden yrittämisen jälkeen. Toinen lapsi oli ollut sekä hänen, että Rodneyn yhteinen haave jo pidemmän aikaa. Keväällä 1992 Roscoet muuttivat Oklahoman El Renoon, Tracyn vanhempien karjatilalle. Syy muuttoon oli yksinkertainen: Tracyn vanhemmat alkoivat olla siinä iässä, että elannon hankkiminen liha-ja siitoskarjalla alkoi olla turhan raskasta. Rodney irtisanoutui vanhasta työpaikastaan ja ryhtyi kertaheitolla heinäpuntiksi, mutta rakkaasta moottoripyöräharrastuksestaan hän ei sentään suostunut luopumaan! Jesse sopeutui uuteen elämään El Renossa nopeasti, hänellä oli tilaa leikkiä ja poika sai helposti ystäviä. Syksyllä Jesse sai myös pikkusiskon, Jennan - syyskuun 3. päivä. Aivan kuten esikoisensakin kohdalla, Rodney tatuoi tyttärensä syntymäpäivän käsivarteensa, muistuttamaan siitä, miten suuren lahjan elämä oli hänelle antanut. Kaksi pientä lasta yhdistettynä karjatilan hoitamiseen ei luonut kovin helppoja puitteita elannon hankkimiselle, mutta jotenkin Tracy ja Rodney onnistuivat tasapainottelemaan raskaan työn ja vanhemmuuden välillä.

Siitä huolimatta, että sisarusten välillä ikäeroa oli useamman vuoden verran, Jesse ja Jenna viettivät lapsuudessaan paljon aikaa myös keskenään. Jessellä oli myös omat kaverinsa ja kuvionsa, mutta pikkusisko oli hänelle tärkeä henkilö ja Jesse piti Jennasta huolta - ainakin omalla tavallaan. Siinä missä Jenna oli ujo ja ehkä hieman syrjäänvetäytyväkin, Jesse oli sosiaalinen ja rohkea rämäpää. Vanhempien avioliitto oli rakoillut jo kauan ja kun Rodney ja Tracy ilmoittivat eroaikeistaan vuonna 2003, oli asia vaikea varsinkin Jennalle. Ero ei tullut yllätyksenä Roscoeiden lähipiirille, mutta ymmärrettävästä syystä se järkytti erityisesti perheen lapsia. Jesse yritti suhtautua vanhempiensa avioeroon mahdollisimman aikuismaisesti ja pysyä vahvana myös pikkusiskonsa takia. Yhtään helpommaksi asioita ei tehnyt se, että heidän isällään oli ollut suhde Irene Evansiin jo pidemmän aikaa. Tavattuaan Irenen, Jesse piti naisesta välittömästi siitäkin huolimatta, että suhde oli alkanut jo Rodneyn ja Tracyn avioliiton aikana. Jenna puolestaan ei osannut suhtautua heidän isänsä uuteen kumppaniin oikein mitenkään. Jesselle rankempaa oli se että Tracy aloitti suhteen Jennan hammaslääkärin, Russell Davisin kanssa ja luovutti lastensa huoltajuuden Rodneylle ilman draamaa tai kiistoja - Jesse ei vain mahtanut mitään sille hylätyksi tulemisen tunteelle, jonka heidän äitinsä tekemät päätökset olivat hänessä herättäneet. Suuret muutokset eivät suinkaan loppuneet vanhempien eroon ja Ireneen tutustumiseen, sillä Rodney ja Irene alkoivat etsiä uutta yhteistä kotia. Loppujen lopuksi sellainen löytyikin, Kansasista - pienestä kaupungista, josta Jesse ei ollut koskaan kuullutkaan. Rodney ja Irene perustelivat muuttoa sillä, että Emporiassa olisi loistavat mahdollisuudet kasvattaa lihakarjaa hyvällä tuotolla ja siinä sivussa viljellä hieman maatakin - Irene oli saanut heidän isänsä innostumaan karjankasvatuksesta toden teolla ja pikkukaupungissa varttuneena Rodney ajatteli sopeutumisen Emporiaan tapahtuvan kivuttomasti. Olisihan kaupunki loistava paikka asua myös siksi, että pienestä koostaan huolimatta siellä oli niin sanotusti kaikki lähellä, aina yliopistoa myöten.

Vuonna 2004 Roscoet ja neiti Evans seisoivat tulevan kotinsa eteisaulassa, eikä Jesse ollut tuntenut itseään koskaan niin yksinäiseksi. Hänen koko elämänsä oli jäänyt El Renoon - ystävät, koulu, kaikki tuttu ja vuosien saatossa tärkeäksi muuttunut oli hetkessä kadonnut kuin tuhka tuuleen. Tuntemuksistaan huolimatta Jesse ei reagoinut toiseen suureen elämänmuutokseen yhtä räikeästi kuin Jenna, mutta ensimmäistä kertaa myös muut perheenjäsenet osasivat kertoa, ettei Jesse ottanut muuttoa kovinkaan kevyesti. Hän oli aloittanut edellisenä syksynä opiskelun yliopistossa, mutta koska muutto Emporiaan tapahtui kesken lukukauden, Jesse päätti jättää opintonsa kesken. Se oli hänen keinonsa kapinoida ja osoittaa mielipiteensä muutosta maalaistollojen kansoittamaan peräkylään. Kaikesta huolimatta elämä jatkui, Jesse teki töitä kotitilallaan ja tutustui ihmisiin - myös sellaisiin, joiden kanssa hän ryhtyi viettämään aikaa myös vapaalla ollessaan. Yksi merkittävimmistä ihmisistä oli Dale Matthews, joka oli muuttanut Emporiaan samana vuonna kuin Roscoet. Jessen sopeutumista helpotti selvästi nuoren miehen avoin ja sosiaalinen luonne, hänen oli helppo tutustua uusiin ihmisiin ja häntä pidettiin reiluna sekä huumorintajuisena tapauksena. Kaveripiiri tuntui laajenevan melkein itsestään ja parikymppiselle miehelle ystävyyssuhteet olivat merkittävä osa elämää. Myös Jenna oli usein viettämässä aikaa Jessen ja tämän kavereiden kanssa, eikä kukaan pitänyt sitä mitenkään nurinkurisena. Emporiaan muutettuaan Jesse ei juurikaan ollut äitinsä Tracyn kanssa tekemisissä, ellei harvoja puhelinsoittoja laskettu mukaan. Tracy ja Russell saivat vuonna 2006 tyttären, Julesin, eikä Jesse osoittanut minkäänlaista kiinnostusta asiaan. Vaikka hän ei näyttänytkään katkeruuttaan yhtä suorasti kuin Jenna, oli Julesin syntymä konkreettinen todiste siitä, ettei Tracy tuntunut heitä paljoa kaipaavan. Jesse ja Jenna viettivät joulun 2007 El Renossa ja toistaiseksi se on ainut kerta, kun Jesse on nähnyt pikkusiskopuolensa tai edes vieraillut äitinsä luona. Sen jälkeen Jessen ja Tracyn yhteydenpito on ollut hyvin vähäistä, eikä Jesse juurikaan edes puhu äidistään tai tämän uudesta perheestä. Kuten nuorilla miehillä usein oli tapana, Jesse tutustui Emporiassa myös vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Jostakin syystä hänen niin sanotut juttunsa eivät vain koskaan kestäneet pitkään, eikä syy tuntunut koskaan olevan missään muussa kuin siinä, että kaikki Jessen hurmaamat naiset halusivat sitoutua - ja hänen mielestään liian nopeasti.

Vuonna 2010 Jesse sai mahdollisuuden vaihtaa hetkeksi maisemaa: paikallinen kuljetusyhtiö Taylor Truck Lines, Inc. haki kuljettajaa kesän kattavaan työsuhteeseen, joka käsitti ajoa Yhdysvaltojen eteläosista aina Vancouveriin saakka. Rodney ja Irene suhtautuivat epäilevästi Jessen päätökseen ammatinvaihdosta ja yrittivät saada miehen muuttamaan mieltään - onnistumatta. Toukokuun 15. päivänä Jesse lähti Emporiasta, tajuamatta tuskin itsekään sitä, että hän olisi tien päällä syksyyn saakka. Työn fyysinen rankkuus ei tullut yllätyksenä, mutta yksinäisyys ja loputtomalta tuntuvat ajomailit iskivät paljon julmemmin, kuin mitä hän olisi osannut olettaa. Koti-ikävä oli jatkuvasti läsnä, mutta Jesse oli päättänyt hoitaa homman kunnialla, loppuun asti. Kun kesä alkoi lähenellä loppuaan, oli myös kotiinpaluun aika. Takana oli raskas, mutta avartava kokemus - eikä reissu jäisi välttämättä viimeiseksi, sillä Jesse sai esimieheltään mahtavan työtarjouksen hyvillä työsuhde-eduilla. Hän olisi kolme viikkoa tien päällä ja kymmenen päivää kotona, eikä mies harkkinnut päätöstään muutamaa minuuttia pidempään. Emporiassa häntä ei pidätellyt mikään, Rodney ja Irene saisivat varmasti palkattua työntekijän farmille ja Jesse saisi puolestaan tienata elantonsa omin avuin - ehkä veressä virtasi myös isältä peritty kaipuu päästä tien päälle. Palattuaan Emporiaan kera työsopimuksen, oli perheen ilme näkemisen arvoinen, kun Jesse kertoi lähtevänsä takaisin muutaman viikon kuluttua. Muutoksia oli tapahtunut myös kotipuolessa miehen poissaollessa, sillä erään kaveriporukan kesken vietetyn illan jälkeen Dale kertoi seurustelustaan Jennan kanssa. Aluksi Jessen oli hyvin vaikea suhtautua oikein mitenkään, sillä hän ajatteli koko suhteen olevan vain Jennan oikkuja ja Dale tulisi nopeasti polttamaan näppinsä - eikä Jesse voinut olla ajattelematta seurustelun vaikutusta heidän ystävyyteensä. Asiaa sulateltuaan Jesse kuitenkin hyväksyi asian, sillä se ei vaikuttanut yhtään mihinkään, ainakaan negatiivisella tavalla. Ajan kuluessa Dalen ja Jennan suhde tuntui syventyvän entisestään ja hiljalleen Jessekin alkoi uskoa siihen, että Jennankin oli Dalen suhteen tosissaan.

Jesse jatkoi ajojaan, vietti muutamia viikkoja tien päällä ja kaikki vapaansa Emporiassa. Villi sinkkuelämä on houkutuksia täynnä, eikä mies ole lainkaan harvinainen näky Topekan tai Wichitan yöelämässä, Emporian vastaava kun muistuttaa lähinnä vanhainkotien päivätansseja. Vuosien varrella Jesse on särkenyt varmasti yhden jos toisenkin sydämen, mutta pitää vapauttaan korvaamattomana ja nauttii elämästään täysin rinnoin. Työstään johtuen hän asuu edelleen Rodneyn ja Irenen luona, sillä oman asunnon ylläpitäminen olisi silkkaa rahanhukkaa - vastapalvelukseksi Jesse auttaa farmin töissä, hoitaa karjaa tai korjailee vuosien saatossa repsahtaneita navetannurkkia. Välit pikkusiskoon ovat ajan kuluessa lähentyneet, tiivis kaveriporukka pitää huolen siitä, että kotiinpaluuta oikeasti odottaa. Varsinkin Irene kuulisi mielellään myös Jessen löytäneen rinnalleen jonkun, ei mies ota paineita perheen perustamisesta - aloilleen asettumisesta puhumattakaan.

OMATUNTONA GUINNE : KUVISSA JOSH M. JOHN : SWEET NOTHINGS RPG